Oltiin muutama viikko sitten miun mummon luona. Miun veli perheineen asuu siellä päin ja tulivat sitten käymään ihanaisen Sara Marian kanssa :P Ensimmäiset puoli tuntia meni Nealta siihen että hän murjotti toisessa huoneessa, välillä itkien ja välillä suutuksissaan. Koitin jutella neidin kanssa siitä mikä mättää, ja hänen mukaansa olohuoneessa oli liikaa tyttöjä ja kaikki ihailevat Saraa. Tyhmäksikin taidettiin serkkua sanoa...
Lopulta Nea pääsi yli mustasukkaisuudestaan ja kaikke menikin hienosti! Neiti halusi koko ajan ottaa Saran syliin ja leikitellä häntä, lukea kirjaa ym. Oli varmasti aikamoinen oppitunti Nealle huomata että mustasukkaisuudestakin selviää hengissä... Seuraavana päivänä Neppu kyseli että milloin se Sara taas tulee kylään.
Oli se Sarakin vaan niin suloinen tyttö! Kasvaa hirmu nopeasti. Ja Nea oli niin hellästi pikkuisen kanssa että ihan sydän pakahtui, etukäteen oltiinkin jo kerätty pienet lelut pois ettei Sara saa niitä suuhunsa ja hienosti Nea ymmärsi että ne pitää laittaa pois.
Linkkumatkasta kotiin meillä ei ole kuvia, mutta Nea ei halunnutkaan enää istua miun vieressä vaan takana tai sitten edessä, kauemmaskin olisi mennyt mutten laskenut! Siinä hän vain kuunteli musiikkia kuulokkeilla ja väritteli värityskirjaansa. Tuntui ihan siltä kuin olisin matkustanut yksin...
