Piirtämisen ohella käydään usein tälläinen keskustelu:
Nea: "Tää kynä meni rikki. Minä korjaan kynän!"
Äiti: "Mites se kynä oikeen meni rikki?"
Nea: "Minä rikkosin sen. Minä korjaan sen"
Äiti: "Voiko sen korjata? Millä sinä meinaat korjata sen?" (Nea kyllä tietää että teroitin on olemassa, kunhan koitan kyseenalaistaa kaiken neidin toiminnan, saada hänet ajattelemaan asiaa ja ilmaisemaan itseään.)
Nea: "Tolla, sillä, sillä, jutulla. Nea korjaa kynän koneella."
Äiti: "Millä koneella muka? Missä se semmonen kone on?" (Nea vie miut koulupöydän luo ja näyttää ylös hyllylle)
Nea: "Tuolla kone, tuolla noin, anna minulle kone, minä korjaan kynän"
Äiti: "Ai tuo kone, äiti ei edes muistanut sitä!"
Nea: "Äääiiiti, höh, äiti ei muistanu. Nea muisti, minä muistin koneen."
Äiti: "No mutta osaatkos sie käyttää tätä konetta? Ku äiti ei osaa"
Nea: "Nea osaa, minä osaan käyttää konetta. Anna minulle kone! Tuu kattomaan äiti"

Vaikea käsittää että Nea on kasvanut jo niin isoksi, että kykenee tuollaiseen keskuteluun, etenkin kun vastaavia keskusteluita käydään monta kertaa päivässä!
